Lauantaina 20.7.2019 oli taas kerran sukutapaamisen aika. Paikalle oli kerääntynyt lukuisa joukko sukuun kuuluvia jäseniä.
Tilaisuus alkoi tervetuliaskahvilla noin kello 14:00. Paikalle oli pystytetty hieno katos. Katos olikin tarpeen kun kesän lähes ensimmäinen kunnon kesäpäivän aurinko alkoi porottaa pilvettömältä taivaalta. Kahvit saatiin juotua ja kievarin isäntä Seppo Kairala toivotti vieraat tervetulleiksi ja avasi juhlan.
Aluksi Leila Piisilä muisteli suvun historiaa Kuhmitsa-Salmijärvestä-Kairalaan. Leilan puhe tässä
Elina Jokela lauloi ja Sari Sipola säesti pari laulua – ensin oli ”Muistatko vielä”, toinen ”On hetki” ja kolmas ”Lapin kesä”. Yhteislauluna esitettiin Suvivirsi ja Salla-valssi.
Eino Kairala muisteli lapsuuttaan ja Vallovaaraan sopeutumista.
Ulla Kellokumpu muisteli lapsuuttaan puoliorpona sekä kertoi opettaja Lyydia Ovaskaisesta. Ullan puhe kokonaisuudessaan tässä.
Seuraavaksi esiintyi Seija Kairala, lausumalla Heikki Turusen runon ”Tulen maakunnasta” sekä runon ”Kaksi jälkeä” Rauni Maria Kairalan kirjasta.
Elina Jokela lauloi pari laulua mm. Sallavalssi yhdessä yleisön kanssa.
Ylimääräisenä ohjelmanumerona E-L Vuonnala esitteli kirjaansa ”Kuolajärvenkylä – pakkoluovutettu” sekä maalaamaansa taulua Vanhan Sallan eli Kuolajärven ensimmäisestä kirkosta, joka oli C.L.Engelin suunnittelema 8-kulmainen hirsirakennus, jossa oli kiinteä tapuli. Kirkko rakennettiin v.1838, peruskorjattiin juuri ennen talvisotaa kesällä. Talvisodan alussa 1939 kirkko poltettiin suomalaisten sotilaiden toimesta. Taulu on maalattu mustavalkoisesta valokuvasta. Taulu päätyi lopulta Kievarin ruokasalin seinälle.
Tämän jälkeen yllätysnumero. Lavalle saapuivat sahansoiton nelinkertainen Suomen mestari Sami Tupala ja häntä säesti Olli Ylitalo. He soittivat kappaleet: ”Lapin äidin kehtolaulu”, ”Uralin pihlajat”, ”Kylmän kukkia” ja ”Inarinjärvi”.
Ohjelma jatkui arpajaisilla ja seurustelulla aina ruokailuun asti.
Ruokailu olikin oma ohjelmanumeronsa. Tarjolla oli ns. evakkojen pitopöytä menu. Siihen kuului erilaisia perinneruokia mukaan lukien monenlaiset laatikot. Pääruokana oli salakaatokäristys pottuvoilla. Lisukkeina uunijuurekset, vihreät salaatit, maalaisperunasalaatti, marinoituja punasipuleja, tytinää, graavilohta, graavisiikaa, munavoita. Leipänä lämmitettyä kursulaista rouheleipää ja Riemu-Reetan Rieskaa, palan painikkeena kotikaljaa, mehua tai vettä. Jälkiruokana Lapin leipäjuustoa ja juopuneita poroaapalaisia eli hilloja konjakkikastikkeessa. Jo vain!
Ruokailun jälkeen kasaannuttiin vielä kerran Kievarin tanssilavan laidalle yhteiskuvaan. Mukava oli olla mukana.
e-l vuonnala