Vanha nimismies muistelee

Heikki Wirtasen juttu Keskisuomalaisessa su 11.2.1996

Kun Kari Rantanen oli syyttäjänä nimismiehen ominaisuudessa esimmäisessä oikeusistunnossaan Sallassa 1957, oli esillä juttu syyttäjä vastaan Tapio Rautavaara. Tapsaa syytettiin rattijuopumuksesta.

Juttu meni päätökseen ja puheenjohtaja Uuno Kangas julisti tuomion: neljä kuukautta vankeutta, ehdollisena.

– Silloin ei rattijuopumuksesta ehdollisia tuomittu ja menin heti ilmoittamaan puheenjohtajalle ihmettelyni sekä tyytymättömyyteni.

– Kangas supisi toisesta suupielestään, että se on voittanut kultamitalin. Asia oli sillä selvä, Rantanen nauraa.

Rantanen jäi eläkkeelle helmikuun alussa 1992 Jyväskylän kaupunginvoutina.

 

Sallassa kaikki oli toisin

Peräseinäjoen uneliaaseen toimettomuuteen kyllästyneenä Rantanen vaihtoi Sallaan, jossa oli säpinää.

– Ajattelin, että Sallaan ei kovin moni ihminen vapaaehtoisesti hae. Houkutuksena oli uudessa virastotalossa 94 neliön virka-asunto.

– Marraskuun ensimmäisenä 1957 ilmoittauduin Sallassa. Nimismiespiirissä oli 12.000 asukasta. Ulosottoasioita oli yli 200 vuodessa ja kaikki muut numerot samassa suhteessa. Olin ainoa varatuomari Sallassa. Kemijärvellä olivat seuraavat, heistäkin toinen armoton juoppo.

– Ilmapiiri oli Lapissa kiehtova. Tuntui kuin olisi ollut aivan eri maanosassa eteläiseen Suomeen verrattuna.

 

Lantalaisena Lapissa

– Lappilaiset ihmiset ovat mahtavaa väkeä. Jos heihin suhtautuu reilusti, he suhtautuvat vähintään yhtä reilusti takaisin, Rantanen kehua retostelee.

– Nimismies paikkakunnalla on valtiovallan edustaja ja samalla kansan palvelija. Valtion edustajan saappaille ei pissitä, mutta nimismiehen ei pidä hänenkään keljuilla kansalle, eli palkkansa maksajalle.

Sallan kirkonkylässä oli vajaat 1.000 asukasta. Rakennustoiminta oli vilkasta, peltoja raivattiin.

– Silmiinpistävää oli, että väki oli nuorta. Opettajat ja virkamiehet kuten muutkin asukkaat olivat nuoria ja kehitystä kaipaavia. Piirin pinta-ala oli noin 6.000 neliökilometriä ja halkaisijaltaan 180 kilometriä. Teitä ei ollut läheskään joka kolkkaan.

– Metsät olivat hakkaamatta. Asunnostamme kun katsoi ulos,  näkyi vain harmaata – keloa. Sitä ei pidetty missään arvossa, ja metsähallitukselta kun anoi puulapun, keloa voi ottaa kuutiokaupalla  kenenkään estelemättä. Kelosta ei vielä silloin rakennettu, sillä vain lämmitettiin.

Viinaa ei juuri viljelty

– Lähin viinakauppa oli Kemijärvellä, 60 kilometrin päässä. Alkosta myytiin neljä pulloa per nuppi, joten arvossaan aine oli.

– Sallassa ei edes keitetty pontikkaa. Sen ajan rikostilastojen  mukaan Suomussalmelta löydettiin yhden vuoden aikana 200 tehdasta.

Osuusliike Sallan ravintolassa anniskeltiin alkoholia.

– Paikkaa sanottiin jostain syystä ylähuuleksi. Ravintola oli aina täynnä poromiehiä ja metsureita ja siellä kävi yletön pölinä.

– Tarina kertoi paikallisesta rouvasta, joka löysi miehensä ryypyn äärestä Ylähuulesta. Rouva käänsi selkänsä, nosti hameensa ja pyllisti: – Siinä on nyt sulle, äijä, ylähuuli ja alahuuli samalla kertaa!

Poliisilla oli Sallassa yksi auto, Volvo PV 444. Poliisimiehillä oli lisäksi omat autot, joita tarpeen mukaan käytettiin.

– Kursussa oli kyläpoliisina lisäksi Kalle Tähtinen. Hän kun meni paikalle, ei enää tarvittu toista poliisia. Kallelle ei vastusta tai masentajaa löytynyt. Rikosilmoituksia ei tullut koskaan. Kalle ja kyläläiset selvittivät asiansa.

UKK:n kuolematon tervehdys

Presidentti Urho Kekkonen seurueineen hiihteli Savukoskelta Sallaan.

– Piti olla piirin rajalla ilmoittautumassa. Olimme vastassa konstaapeli Katilaisen kanssa, joka oli siitä outo Lapin asukas, että oli demari.

– Vihdoin viimein UKK:n jotos saapui. Oli maaherra Miettunen seurueineen, he nousivat auton kyytiin mielellään. Kyyti oli Vihtori Vuorelan taloon, Vihtori oli Radio Jyväskylän päätoimittajan Arvo Vuorela isoisä.

– Urkki tuli hiihtäen. Ryntäsin ilmoittautumaan, että herra tasavallan presidentti jne.  Sen jälkeen UKK lausui minulle uskomattoman sanan, joka on piirtynyt elämäni loppuun saakka mieleeni:

– Päivää.

– Myös Katilaiselle UKK tokaisi vain, että päivää. Arveli kai, ja aivan oikein, ettemme häntä äänestä. Vuorelan rengille Kunnarille UKK sanoi oikein monta kertaa, että terve, terve, terve.