Vanhan Sallan kirkonkylän kyläkävely 21.7.2007

Matkaan lähdettiin Sallan linja-autoasemalta varhain aamulla. Reijo Virkkulan ohjastamaan autoon oli pakkautunut parisenkymmentä innokasta vierailijaa. Oppaanamme toimi Aarne Tuuha ja mukana oli myös valokuvaaja Juhana Stolt. Järjestelyistä vastasi jälleen kerran Salla-seura ja matkanjohtajana oli Martti Niskala. Kunnan edustajana oli Hanna Niemi, museolta Jarkko Sipola ja minä pyrin dokumentoimaan reissun lähinnä katsojan silmin. Autossa jaettiin kartta, joka oli piirretty alun perin Martti Ulkuniemen muistelujen perusteella ja täydennetty uusilla tiedoilla. Kartan oli digitoinut Kauko Kellokumpu. Valitettavasti kartta katosi retkeläisten reppuun!

Tuttujen tulliseremonien jälkeen saavuimme ensimmäiselle pysähdyspaikalle, mikä oli Vanhan Sallan hautausmaa, jota on kunnostettu Salla-seuran toimesta jo vuosikymmen. Hautausmaalla on vanha suomalaisten siviilihautausmaa ja uusi suomalaisten siviilihautausmaa sekä sankarivainajien hautausmaa sekä venäläisten veljeshauta. Tämän lisäksi alueelle on nyt rakennettu muistomerkki monumentteineen.

 

 

 

 

 

Komeat Sallatunturi ja Rohmoiva tervehtivät jo menomatkalla oikealla puolen tietä. Muistomerkki ja aidattu hautausmaa-alue tupsahti esiin. Paikalla oli myös opastetaulut alueella sodan aikana tapahtuneista sekä myös muistomerkki vakaumuksensa puolesta kaatuneiden muistolle, josta kylläkin oli muistolaatta jo poistettu. Näitä hautausmaa-alueita Salla-seura on kunnostanut vuodesta 1995 lähtien.

 

Laskettuamme kukkaset ja seppeleet muistomerkeille, Martti Niskala kertoi vielä alueen historiaa ja muistomerkin pystyttämistä. Muistomerkin nimipaaseista moni löysikin sukulaisensa nimen.

Aidatulle nurmikkoalueelle on pystytetty valkoinen risti tuntemattomalle sotilaalle.

Muistomerkki pystytettiin Salla-seuran toimesta kesällä v. 1998. Monumentin on suunnitellut taiteilijaprofessori Ensio Seppänen. Muistomerkissä on korkea kromiteräksinen risti ja sen vierellä graniittipaaseihin kaiverrettu vuosien 1918 ja 1939-44 sodissa kaatuneiden 220 sankarivainajan, muiden 116, jotka on haudattu muualle, nimet. Paadet on yläosastaan muokattu tuntureita kuvaaviksi.

Kiertelimme vielä vanhan kirkon raunioilla ja katselimme vanhoja paikoilleen jääneitä tai jätettyjä hautakiviä. Osa oli kaatunut ja osista oli kiviä viety pois.

Vanhimmat osanottajat muistelivat sota-aikaa ja levähtelivät alueen penkeillä.

Tämän jälkeen nousimme takaisin linja-autoon ja lähdimme ajamaan kohti Vanhan Sallan kirkonkylän keskustaa hieman takaisinpäin ja käännyimme vanhalle kylätielle kohti Sallatunturia. Käännyimme vähän aikaa ajettuamme vasemmalle tien pätkälle, joka johti suoraan piikkilanka-aitarajalle. Aidalla oli vartiotorni, mutta sieltä katseli vain sotilasvaatteisiin puettu nukke. Tästä ei eteenpäin päässyt.

Silta yli Sallajoen kyllä oli mutta raskaasti piikkilangoilla varustettu portti esti etenemisen.

Palasimme takaisin kylän raitille. Molemmin puolin tietä oli laajat pellot, kesannolla melkein kaikki. Yksittäisten talojen paikat olivat puskittuneet ja puut olivat valloittaneet paikat.

Tunturille mennessä vasemmalla puolen oli kirkonkylän osuuskaupan kivijalka vielä näkyvillä.

Samoin sairaalan rautaiset porraskaiteet.

Punaiset villiruusut rehottivat raunioissa.

Aarne Tuuha selosti kylän asukkaista.

Kuoppaisen ja kapean tien jälkeen saavuimme saksalaisten suurelle hautausmaa-alueelle. Tälle alueelle on haudattu n. 6000 saksalaista vainajaa viime sodilta. Ikikuusien varjoissa on komea muistomerkki graniittipaaseineen. Paaseihin on hakattu kaikkien vainajien nimet ja elinaika. Vaikuttava paikka, joka veti hiljaiseksi.

Paluumatkalla muistomerkiltä pysähdyimme kuvaamaan ja katselemaan kirkonkylän keskivaiheille sairaalan ja kaupan raunioille. Paljon ei kerinnyt etsiä vanhoja paikkoja. Sairaalan vierestä löysin mielenkiintoiselta näyttävän lautakasan. Tarkemmin tutkittuani huomasin sen huussiksi. Enpä jäänyt tonkimaan.

Päivä alkoi kallistua jo iltapäivän puolelle ja oli aika palata takaisin. Menimme vielä takaisin suomalaisten hautausmaa-alueelle, jossa kuvailimme vielä koko porukan yhdessä.

Takaisin koti-Sallaan pääsimme hyvissä ajoin ilman suurempia kommelluksia. Tullimuodollisuudet oli helppoja, kun emme käyneet kuin ”ei-kenenkään maalla” eli piikkilanka-aidan tällä puolella rajavyöhykkeellä.

Matka oli mukava ja Aarne Tuuha oli loistava asiantuntija.

Matkalla mukana eeva-liisa kuvaajana.