Martti Hautala on poissa
Jälleen on yksi sallalainen raivaaja ja rakentaja siunattu maanpoveen. Pitkäaikainen Sallan vaikuttaja, kunnallisneuvos Martti Hautala sai viimeisen leposijansa 24.10.2014 Kursun hautausmaalle.
Henkilökohtaisesti en Hautalaa tuntenut. Kuitenkin minulle on jäänyt erityisesti mieleen hänen parinkymmenen vuoden takainen kertomuksensa Lapin MHL:n mukaista asutustyötö koskevassa kirjasessa. Siinä hän koskettavasti kertoi, kun hän meni katsomaan hänelle osoitetun vastiketilan paikkaa Pahkakummun Säipäntien varressa. Paikka oli merkitty paalulla n:o 2. Paalulle saavuttuaan hän oli istahtanut tien varteen ja tovin miettinyt. ”Riittävätkö minun voimat rakentaa uusi koti kylmään metsään. Onko minun pakko ottaa tällainen työtaakka niskoilleni. Enkö voisi helpomminkin hankkia toimeentuloni”. Varmasti saman tunteen ovat kokeneet lukemattomat muutkin sallalaiset sodassa kotinsa menettäneet.
Pitkän ajan istuttuaan hän oli lähtenyt jututtamaan naapuriaan, serkkuaan Olli Korpelaa paalulle n:o 3, jossa hänellä oli väliaikainen kämppä rakenteilla. Kertoessaan apeasta mielialastaan Olli oli tuumannut: ”Älä Martti välitä, samanlainen mieliala oli minullakin. Piti kyyristyä, kun kyyneleet tulivat silmään ajatellessani, että tästäkö pitäisi alkaa”. Olli oli kannustanut Marttia ja sanonut: ” Asetuhan alloillesi. Rakennamme Martti yhdessä tämän kämpän valmiiksi, että saamme katon päämme päälle”.
Niin Marttikin innostui, kun hän ja Olli saivat muutaman päivän päästä kämpän valmiiksi. Sen jälkeen alkoi oman paikan raivaaminen ja talon rakentaminen. Monta kertaa meinasi epätoivo vallata, mutta mitä pitemmälle jaksoi tehdä pitkiä päiviä, sitä voimakkaammin innostus kasvoi ja usko siihen, että kyllä tästä selvitään. Melko pian hän löysi myös tulevan vaimonsa Sylvin saman alueen Sivosen talosta.
Vuosikymmeniä myöhemmin Martti Hautala varmasti tunsi sisimmässään tyyväisyyttä ja onnistumisen tunnetta kävellessään palstoillaan ja katsellessaan raivaamiaan viljelyksiä. Uskon, että hän silloin tunsi olevansa onnellinen ihminen. Ei ole liiallista toivoa häelle samaa onnea myös toisella puolen, taivaan kartanolla.
Kaarlo Kantola
Kuvassa Martti Sylvi-vaimonsa ja lapsiensa kanssa katselevat 1960-luvulla Sallan suurimmalle maidontuottajalle luovutettua palkintoa; sanko ja siivilä. Kuva on em. kirjasta.