Kairalan Aleksilla oli kauppaliike Kuolajärvellä. Sitä kutsuttiin Kaira-Aleksin puojiksi kyläläisten kesken. Aleksi, syntyjään Saijan Mukkaloita, muutti pienenä poikana Mukkalaan perheensä mukana. Parikymppisenä hän löysi elämänkumppaniksi Iida Valpu Kairalan Kuolajärven Keskisalmelta. Iida oli Hannu Kairalan tyttö, Hannulla ei ollut poikia, joten Aleksi sai kotivävyn paikan. Isä oli antanut Aleksille lähtiessä perintöosuutensa rahana ja Aleksi teki sopimuksen, ettei vaatisi myöhemmin lisää.
Keskisalmeen kotiuduttuaan Iida ja Aleksi ostivat Iidan sisarilta osuudet ja asettuivat isännäksi ja emännäksi taloon ja rakensivat uuden komean kartanon. Perheeseen syntyi kolme tytärtä ja kaksi poikaa. Iida-vaimo kuoli nuorena ja Aleksi löysi uuden vaimon naapurista nurkan takaa Johan Kairalan ja Anna Kreeta o.s Mattilan tyttären Selman. Heidät vihittiin avioliittoon 26.12.1920. ( Iida ja Selma olivat serkuksia, veljesten lapsia). Selman kanssa ei ollut yhteisiä lapsia. Sitten myöhemmin Väinö- nimisen pojan vaimo Kaija kuoli nuorena ja heidän lapsensa Valtteri jäi pieneksi, Valtterin he kasvattivat ja kouluttivat yhdessä.
Aleksi oli syntynyt kauppiaaksi. Hän kävi kauppaa Venäjällä, haki Knäsöstä jauhoja, kaloja sekä viinaa. Venäjälle hän vei tupakkaa ja sokeria. Inflaatio tuli vain väliin ja ruplan kurssi putosi.Tämä ei kuitenkaan kaatanut Aleksia, vaan hän perusti oikean sekatavarakaupan Keskisalmeen. Tavarat oli aluksi hankittava Rovaniemeltä Kauppayhtiöltä. Kauppiasura jatkui Aleksilla ja Selmalla aina talvisotaan asti. Talvisodan edellä Aleksi oli osakkaana Osuusliike Lapinmaassa ja piti kauppaa myös Vuorikylässä. Vuorikylässä oli kauppa Simo Niskalan talossa ja sitä hoiti Aleksin nuorin lapsista Eine Kairala joka avioitui Olli Remeksen kanssa ja Ollin kaaduttua Toivo Virtasen kanssa. Kaupan pito aloitettiin Vuorikylässä v.1935 ja pidettiin v.1939 kevättalvelle saakka. Einen muistelujen mukaan tavara kuljetettiin autolla kesäaikana Rovaniemeltä ja talvella täydennettiin tavaravarastoa hevoskuljetuksella, paitsi autosavottatalvena, jolloin autokuljetus oli käynnissä melkein koko vuoden.
Kaupan alkuaikoina oli voimakas pula-aika vaikuttamassa kaupankäyntiin ja tästä johtuen joutui harjoittamaan huomattavassa määrässä velkakauppaa.
Lintuja oli siihen aikaan kovasti ja niitä Alex osti useampia hevoskuormia talven aikana, näin ihmiset saivat lyhennettyä velkojaan. Viimeisinä kauppavuosina päästiin lamasta irti ja ihmisten elämä parani huomattavasti, joten velkakauppa jäi vähemmälle. Alkuajan huonosta ajasta huolimatta ihmiset maksoivat hyvin velkansa, joten saatavia ei jäänyt. Kerrotaan, että Aleksi oli lujatahtoinen, rehti kauppias minkä lupasi, sen myös piti. Sota-aika katkaisi hänenkin kauppiasuransa ja heikko näkö rajoitti myös työtä. Kertomuksen mukaan Aleksi Kairalan motto oli: ”Mitä luvataan, se täytetään.” Näin luki myös hänen myymissään tulitikkurasian etiketissä: ”Alex Kairalan Sekatavarakauppa Kuolajärvi/Keskim. 50 tikkua./Mitä luvataan, se täytetään!” Koti jäi Kuolajärvelle ja loput elinpäivistään Aleksi vietti Selmansa kanssa vastiketilalla Vallovaarassa. (Leila Piisilä)
