Kylän sijainti oli rajan pinnassa ja naapurin läsnäolo oli jokapäiväistä. Maailman poliittisen tilanteen kärjistyessä kolmikymmenluvulla rajapitäjiin alettiin varustaa puolustusta. Tällaista puolustustoimintaa Kuolajärven kylässä edusti mm. Suojeluskunta, joka perustettiin 16. helmikuuta 1918. Kuolajärven pitäjästä suojeluskuntaan liittyi 272 miestä. Kuolajärven kylästä miehiä oli 5. Suojeluskunta kuitenkin todettiin heti alkuunsa riittämättömäksi ja rajaseudulle perustettiin rajakomppania maaliskuun 21 päivä 1919. Rajakomppanian asemapaikkana oli Olli Juho Erkinpoika Kairalan talossa.
Rajakomppanian miehistä tunnetuin on ehkä Sallan ainoa Mannerheimin ristillä palkittu sotilas, Olli Remes. Olli Remes oli syntynyt 8.9.1909 Iisalmessa. Sotilasarvoltaan hän oli luutnantti yleten vänrikiksi ja edelleen kapteeniksi. Nuoruutensa hän vietti Iisalmen hiihtopitäjässä, jossa oli vaikuttanut monia suurhiihtäjiä, mm. Kiiskinen, Ryhänen, Kämäräinen ja Ruotsalainen. Jo nuorena miehenä hän sai hiihtokipinän ja otti osaa hiihtokilpailuhin ja sijoittui ensimmäisissä mestaruuskilpailuissa Helsingissä v. 1928 alle 20 vuotisten sarjassa toiseksi Virolahden Parosen jälkeen. Seuraavana vuonna hän voitti Salpausselällä nuorten 25 km ja sijoittui kärkipäähän Suomen yleisen sarjan mestaruuskilpailuissa, joihin hän otti osaa Iisalmen Visan IV joukkueessa. Joukkue voitti mestaruuden ja Remes sai ensimmäisen mestaruusmitalinsa. Tämän jälkeen alkoi voittokulku. Puijolla hän voitti v.1930 17 km matkan 14 minuuttia nopeammalla ajalla kuin aikaisemmat mestarit. Suomen kansan mieliin hän on kuitenkin jäänyt armeijan hiihtomestarina. Tämä lyhyenläntä, vain 160 senttiä pitkä ja 65 kiloa painava sisupussi edusti Suomea v. 1936 sotilasmestaruuskisoissa ollen paras aliupseerihiihtäjä. Olli Remes voitti pronssia 50 km:llä hiihdon MM-kisoissa v.1934 Sollefteåssa, Ruotsissa. Hän osallistui myös hiihdon MM-kisoihin v. 1939 Zakopanessa, Puolassa ja Garmis-Partenkirchenin talviolympialaisiin v. 1936 Saksassa. Garmisch-Partenkirchenin kisoista tuomisina oli sotilaspartiohiihdon olympiahopeaa joukkueella luutnantti Eino Kuvaja, kersantti Olli Remes ja sotamiehet Olli Huttunen ja Kalle Arantola.
Luutnantti Olli Remes Viermanjoella. (kuva www.militaryimages.net)
Remes oli luonteeltaan vaatimaton mutta ahkera. Hän oli hiljainen mutta älykäs. Hän oli tyypillinen esimerkki peräänantamattomasta suomalaisesta korpisoturista. Kuolajärven kylältä hän löysi vaimonsakin, Kaira-Alexin nuorimman tyttären Einen.
Luutnantti Olli Remes toimi ennen talvisotaa Vuorikylän vartion päällikkönä ja syksyllä 1939 hänet siirrettiin kouluttajaksi kirkonkylään. Perhe ehti muuttaa ja tuoda tavarat kirkonkylään talvisodan alla. Suurin osa palkinnoista, jotka hän oli voittanut eri kilpailuissa, kuten edellä mainitut olympiahopea ja MM-pronssi sekä muut arvokkaat palkinnot olivat kirkonkylän asunnossa.
Talvisodan syttyessä palkintoja ei ehditty ottaa mukaan, vaan ne jäivät taloon, jonka suomalaiset polttivat vetäytyessään. Jatkosodan aikana saksalaisten vallattua takaisin Sallan kirkonkylän alueen, sai suomalainen partio käskyn mennä etsimään raunioista mahdollisesti säilyneitä palkintoja. Partio löysi olympiamitalin ja useiden eri vaiheiden jälkeen mitali palautui perheelle v. 1957. Ollin lapset, Martti ja Ulla lahjoittivat olympiamitalin Sallan Kelloselän rajavartioasemalle 31.12.2002 muistoksi ja kannustukseksi jälkipolville urhean soturin ja loistavan urheilijan elämäntyöstä. Tällöin Olli Remeksen kuolemasta oli kulunut 60 vuotta.
Talvisodassa Remes toimi aliupseerina joukkueen varajohtajana ja joukkueenjohtajan 3./Er.P.17:ssa. Talvisodan aikana hän johti myös useita taistelu- ja tiedustelupartioita vihollisen selustaan. Olli Remeksen johtaman hiihtopartion maine kantautui myös vihollisen keskuuteen.
Ansioistaan talvisodassa hänet ylennettiin vänrikiksi 1.4.1940. Välirauhan aikan Remes toimi vartioupseerina Kelloselän vartiolla ja Oulangan keskusvartion päällikkönä. Jatkosodassa hän toimi luutnantiksi ylennettynä (ylennys toukokuussa 1941) komppanian päällikkönä 9./III/JR 54.
Jatkosodan melskeissä luutnantti Olli Remes osoitti erinomaista henkilökohtaista urheutta sekä toimintatarmoa. Ylipäällikkö marsalkka Mannerheim nimitti Remeksen päivämäärällä 12.9.1941 Vapaudnristin II luokan Mannerheim-ristin ritariksi.(numero 10.) Kannustaessaan esimerkillään poikiaan eteenpäin rajakomppanian johtajana Remes sai kiväärin luodin käsivartensa läpi, mutta suoritti tehtävänsä loppuun saakka. Toipilaana hän palasi etulinjaan, jossa torjui komppanialleen useita vuorokausia kestäneissä raskaissa taisteluissa moninkertaisesti ylivoimaisen vihollisen hyökkäykset. Elokuun lopulla hän haavoittui tykistötulessa, mutta ei kehoituksista huolimatta mennyt sairaalaan, koska yleinen hyökkäys oli odotettavissa. Hän tunkeutui ensimmäisenä vihollisen piikkilankaesteiden läpi katkaisten itse vihollisen tulessa lapiolla piikkilangat, haavoittui lievästi käsikranaatista kasvoihin ja käsiin. Sidonnan jälkeen hän palasi johtamaan komppaniaansa, osoittaen jälleen erinomaista urheutta ja ripeyttä vallatessaan etummaisena miehenä vihollisen korsuja ja ottaessaan lukuisia vankeja.
Remes ylennettiin kapteeniksi 29.joulukuuta 1942. Vain kaksi päivää tämän jälkeen Olli Remes kaatui 31.joulukuuta 1942 Krivillä. Hänen ollessaan etulinjassa luovuttamassa tehtäviään seuraajalleen tarkka-ampujan luoti osui häntä päähän ja hän kuoli matkalla 16. kenttäsairaalaan Karhumäelle.