Maija Koskisen muistelmat

Maija Koskisen ( os. Ulkuniemi) muisteluja

17.10.2007

Kirjoittanut Leila Piisilä

Olin pieni tyttö, alle viiden vuoden, kun äiti laittoi minut lainaamaanKaisa-Reetalta (Kairala) paistinpannua. Kaisa-Reeta etsi pannua, niin sanoin Kaisalle, älä hätäile. Elin onnellista pikkutytön elämää rajan taakse jääneessä Kuolajärven kylässä.

Sitten tuli aika, että koti oli jätettävä. Muistan kun piti lähteä evakkoon, ensiksi piti kokoontua naapuri talon Kairalan Erkin pihaan. Siinä Kairalan Erkin talossa oli iso pirtti, johon mahtui kolme pöytää päällekkäin, ennen kuin ylti kattoon.

Pihalle tuli sekajuna, johon kaikkien oli mentävä. Minä lähin siitä juoksemaan ja sotilaat lähti perään ja toivat minut autoon. Itkin ja huusin, että minä en lähe kotoa mihinkään.

Sitten mentiin Kaakamoon ja äiti lypsi siellä lehmiä ja minä siirsin jakkaraa aina lehmän viereen siihen aina mitä äiti lypsi. Lehmät oli rivissä.

Kaakamosta tultiin sitten Kemijärven Soppelaan ja meidät lapset siellä koululla rokotettiin, partaveitsen näköisellä veitsellä. Rokotuksen jäljet on vieläkin näkyvissä. Soppelaan kun mentiin, piti soutaa järven yli ennen kuin päästiin maihin.

Lapsella jää mieleen ne tapahtumat paremmin sydämeen. Isä tuli Soppelaan lomalle ja siltä loppui tupakat, voi sitä tupakan tuskaa ja sitä tupakkaa ei tahtonut saaha mistään. Isän loma loppui ja oli lähettävä sotatantereelle takaisin, taistelemaan vihollista vastaan.

Olimme kaikessa rauhassa Soppelassa, kun kuului, että Soppelassa lentelee pommikoneet. Me juoksimme piiloon metsään, ison kuusen suojaan. Olimme siellä mettässä piilossa perjantaista maanantaihin, evästä meillä oli mukana.

Soppelasta sitten muutettiin Tervola nimiseen taloon Isollekylälle. Meitä oli viisi lasta ja äiti kuudes. Yhellä äidillä ja isällä oli kaksitoista poikaa ja muu väki vielä päälle. Ainakin kolmekymmentä henkeä oli yhteensä. Nukuttiin lavitsalla ja sopu sijaa antoi. Sitten me lapset leikittiin. Meillä ei ollut kenkiä, niin tuli variksen saappaat, kyllähän ne oli jalat kipeät. Äiti yritti rasvalla niitä illalla ennen nukkumaan panoa hoitaa. Kyllähän se oli mukavaa aikaakin, kun oli paljon lapsia, saatiin leikkiä yhdessä.

Sitten muistelen, kun olimme Tervolan talossa, siinä lämmitettiin täisauna ja kun me mentiin saunaan, niin alkoi täin tappaminen. Puisteltiin vaatteet kiukaalle, niin täit tippuivat kiukaalle ja kuolivat. Päätäi oli eri, kyllä ne kutistivat ihoa ja olivat kiusallisia olijoita.Saksalaiset asuivat Isonkylän koululla ja soutelivat kanooteilla Kemijärvessä. Siellä Kaarlo-veljeni oli hukkua. Isollakylällä ollessa syttyi Lapin sota. Oltiin päästy nukkumaan, kun yöllä koputettiin ikkunaan.

Sanottiin herätys, nyt on alkanut sota. Koputtaja oli Laineen Jonne. Noustiin ylös ja alettiin pakkaamaan tavaroja ja ajettiin riiheen odottamaan hakijoita. Meijät hajettiin autolla Kemijärvelle. Sinne kun päästiin, oli mentävä pommisuojaan.Sireeni huusi pommisuojan päällä. Sireeni huusi koko ajan ja ihmisiä tuli ja nojattiin toinen toisiinsa. Siellä oli pimeää ja ahdasta. Venäläiset pommitti.Pommisuojasta ei saanut poistua ennen kuin annettiin määräys lähteä.

Kemijärven asemalla asemapäällikkö otti äidin perheen ystävällisesti vastaan ja antoi ruokatarpeet, maitoa ja kauraryynejä. Äiti sitten keitti kauraryyneistä maitoon puuron ja kyllä se oli sitten hyvää.Asemapäällikkö antoi vielä muistoksi kapustan matkaan , kun lähimme Evijärvelle. Evijärvelle mentiin junalla evakkoon ja isäkin tuli sodasta kotiin. Isä oli ollut sodassa viisi vuotta. Evijärvellä mentiin Lahenkankaalle ja meijät otettiin ystävällisesti vastaan Lahtelan taloon. Siellä asuimme samassa paikassa neljä vuotta.

Isä ja Kaarlo-veli lähtivät Sallan Vallovaaran kylään rakentamaan meille uutta kotia. Sitten tulimme muutkin Sallaan ja aloitimme uuden elämän Vallovaarassa. Vallovaarasta elämä on tuonut minut Tuohikylän kautta Saarijärvelle. Tätä rauhaa on kestänyt yli kuusikymmentä vuotta. Rukoilen taivaan Isältä, että kestäisi tätä rauhaa pitkään. Jumalan suurta siunausta matkalle, rukouksin!