Kaarlo Kesälahden muistelmat

Olen syntynyt Kuolajärvellä 17.4.1928. Isäni on Kaaleppi Kesälahti ja äitini on Hilja Marja o.s. Ruokanen. Kaksi hevoslastia oli meitä, kun lähimmä evakkoon Kuolajärveltä v.1939. Kaira-Erkin pihalta sitten päästiin linja-autoon. Siinä oli paljon väkiä siinä autossa. Laput meille laitettiin kaulaan. Linja-autolla me mentiin Kaakamoon, se linja-auto haki ruotsalaisia vapaa-ehtoisia. Junalla me ei matkustettu. Kaakamon kuolulla sitten oltiin. Meillä poikosilla oli hauskaa, eihän sitä sillon tienny, että kotiin ei enää pääse. Sehän oli hauskaa, kun pääsi matkustamaan. Kaakamon koululla oltiin n. kolmisen kuukautta, sovan loppumiseen asti. Kaakamosta sitten tultiin Kemijärvelle koululle ja siinä sitten jaettiin, mihin itte kukanenki lähtee. Meijät ohjattiin Kostamoon, linja-autolla vissiin sinneki mentiin. Siinä oli Mikkolan Maunon, Erkin ja meijän porukkaa ja oli siinä muitaki. Minä olin sillon yhentoista vuojen vanha ja kävin koulua Kostamossa. Kostamossa asuttiin Ales Kostamon talossa ja sitä kututtiin sitä isäntää vekseli-Aleksiksi. Sillä oli siinä semmonen huuto-poika Vertti siinä. Vertti  meni sitten Nuorisoseurantalolle tanssihin, niin sitä kiusattiin siellä. Vertti tuli takasin ja otti puukon. Me kysyttiin, mitä se puukolla, oli suivaantunut kiusaajiin. Me sanottiin, älä ota sitä puukkoa. Arvelimma, että se tappaa vielä jonku, ku sitä kiusattiin. Kemijärveltä se Vertti vissiin oli kotosin.

Sitten myöhemmin näin Vertin junassa, mutta en viittinyt mennä puhuttelemaan.

Kostamossa koulussa ollessa minulle tuli kurkkumätä ja Matilla ja Ilmarillaki oli. Ei sitä viety sairaalaan ennen, nythän viijään heti. Sitten Terttu, sille tuli jalkaan joku rupi veestä, kun siinä veessä hevosia uitettiin. Jonku päivän Terttu oli kotona ja sitten kuoli sairaalaan. Terttu oli minun sisko. Terttu kuoli Kostamossa ollessa. Terttu oli minua nuorempi. Hyvä paikkahan se Kostamo oli, ei siinä mitään. Äiti sitten talutti Halosenrannalta kaksi lehmää, ne oli Halosenrannalla ruokoilla.

Sittenhän minä kävin rippikoulua ja lensi lentokone ja siitä puotettiin palopommi. Siihen meijän rankiseen oli viiskymmentä metriä matkaa. Se tuli tien toiselle puolelle. Siinä oli saksalaisia, totta ne niitä pommitti. Koivisto oli pappina ja kysyi mitä Kesä-Kaalepin pojalle kuuluu? Tunsi minut. Meitä oli kolmesataa oppilasta siinä. Kemijärvellä olen käyny rippikoulun.

Minähän olin jo Salmivaarassa, kun äiti ja isä tuli, Matti ja Laimi taluttivat lehmiä ja olihan sillä isällä hevonen. Matti-enolta pyysin kerran kenkärahaa, ei antanu, se oli niin visu, vaikka tein töitä. Hevoset siellä ruokin ja vettä ajoin, kaks vuotta olin enkä edes kenkärahoja saanut. Isäntä vain köllötteli kiukaan vieressä. Alpertti-eno sitten tahtoi heinäntekoon ja sain kenkärahat. Tämä tapaus oli oli talvisovan jälkeen.

Sitten taas lähettiin evakkoon mentiin lehmien kans Joutsijärvelle ja sieltä Kemijärvelle ja junahan. Oulun tällä puolen juna ajo toisen junan päälle ja meni puolikymmentä vaunua päällekkäin. Siinä Klemetti-Jussin kans alettiin teurastamaan niitä elukoita. Klemetti-Jussi oli päänä poikosille. Meillä meni monta päivää ja sapuska loppu. Joku hoksi, tuollahan on pakettileipäpakka, mennäänpä hakemaan. Mentiin Keski-Pohjanmaalle, Kokkolaan ja siitä lähettiin Kaustisille. 52 km oli sinne matkaa ja oltiin välillä yötä siellä Kokkolan ja Kaustisen välillä. Toista viikkoa meni siinä, ennen ku oltiin Kaustisilla, semmosta se oli se matkanteko. Siellä oli salmivaaralaisia evakossa Kaustisella. Alavaaran Jussin porukka oli Köyhälläjoella ja me oltiin Jyväskylään päin kaks kilometriä kirkolta. Kaks poikaa niillä oli sovassa siitä talosta ja siinä asui vain poikain äiti. Poikain äiti sano, että miten ne asuu siellä, asuuko ne kovassa vai missä? Pojat kun tuli sovasta, ne sano, että ne asuvat paremmin ku me täällä. Pojat oli käyneet Lapissa. Lehmät oli ruokoilla taloissa. Evakosta lähettiin sitten Arolan Eeliksen kans tukintekoon, oltiin tukkisavotassa Nammankylässä.  Se oli kylmä talvi ja vanha talo. Toiset jäi vielä sinne.

Kaustisilla isommat poijat istu jo kaljapaarissa, ja yksi tuttu säikäytti ja pistoolilla ampu kattoon. Toiset lähti ulos ja kysyivät: ”Etkö sinä pelekää?” Tuttu mies, niin en minä peljänny. Minä sanoin sille: ”Heitä pois se riehuminen!” Se ruukas humalassa vähän räyhätä. Minä vain naureskelin: ”Ei kai se tuommonen, joka kattoon ampuu tee mitään”. Kaustisillaki olin savottahommissa, oksin puita ja karsin. Arolan väki oli Kälvijällä evakossa. Minä muistan ne silakat sieltä evakosta, Kälvijän torilta ostettiin ja kylläpä ne oli hyviä.

Siellä oli  evakossa Sallan kirkonkyläläisiäkin. Ei ne samassa talossa asuneet, mutta siellä ympärillä. Sillon kun me lähettiin savottaan, ostettiin sieltä Kaustisilta taloista voita eli ”mustasta pörssistä”. Rahaa kyllä olis ollu evakoilla, mutta ei ollu rahoille vastinetta. Isäki kävi ostamassa mustasta pörssistä voita ja lihaa. Naapurin isäntä sanoi, käykää sieltä ostamassa, se talo oli varakas ja sieltä saatiin ostettua. Sitten ne ihmetteli miten nuo täyttä maitoa juovat, ettei halkaistua. Minä kävin meijeristä oikijaa maitoa. Vuojen se meijän porukka oli siellä Kaustisilla.

Kokkolasta sitten lähettiin junalla ja Kemijokiki piti ylittää pukkisiltaa pitkin ja Eelis ei tohtinut tulla, vaikka sanoin: ”Tule, ei tästä putua, kun toiset ajaa pyörälläki”. Kapiahan se silta oli, mutta köyvet siinä oli reunoilla kaiteena. Ei tohtinut tulla. Meni lossilla yli, ei vaikka minä jo otin siltä repun. Sillä huimasi päätä. Kuorma-auton lavalla mentiin savottaan sitten. Tultiin Rovaniemelle, niin piippuja vain näky. Oli vain joku talo ehjänä. Yötä oltiin Rovaniemellä ja lähettiin sitten savottaan.

Koulu ajoilta Kuolajärveltä muistan ku yhen kerran Mustosen Kalevi joutu kellariin ja oli siellä yön yli. Kalevi oli vilkas poika ja opettaja suuttu ja pani sen kellariin ja unehutti sen sinne yöksi. Aamulla sitten joku hoksi, kun Kalevi oli pois. ”Missä se Kalevi on, kun ei ole täällä?” Ei se poika ollu moksiskaan, kun pääsi kellarista. Eihän ne kotona tienneet ihmetellä, kun asuntolassa asuttiin. Pakkasella oltiin asuntolassa ja lauhalla kuljettiin kotua. Reeta, Kalevin äiti sanoi vain: ”Se on oikein, sempähän opit!”.

Sitten muistan, kun Lennelle, Kairalan Lennelle, tuli välitunnilla kuula päähän, takaraivoon. Minä yritin huutaa toiselta puolelta: ”Älä tule!” Mutta ei se kuullut. Sillä tuli verta päästä. Sitten kyllä kiellettiin, ettei saa portailta kuulaa työntää. Ylähältä rapuilta kun työnnettiin kuulaa se tuli kauas.

Sitten tuo Junttilan poika tuli verissä naama kouluun, oli jää pettänyt välillä. Minä olin arka, en uskaltanut mennä heikoille jäille. Joka talossa varotettiin jäille menosta.

Radan teosta muistan, milloin se tehtiin ja Venäjähän sitä vaati tehtäväksi Kemijärveltä Kelloselkään eli rajalle. Työmiehet siinä oli ympäri Suomea. Oli siinä hevosia ja autoja maan ajossa. Pian se valmistu. Erkkiki kulki, minun vanhin veli, Kostamosta siellä töissä. Kolmessa vuorossa tekivät, niin siinä ei kauon menny. Ne oli sillon erilaisia työmiehijä, niillä ei ollu kettingit lapion vartena. Niitä kettinkejä ei sillon myyty, niin kuin nykyisin näyttää olevan myynnissä. Lapiova piti sillon heiluttaa.

Sitten muistan, kun minuaki tahottiin ilmavartijoon, mutta eihän sitä poikosena älynny lähtiä. Jos olisin lähteny, niin nyt olisin saanu veteraanitunnuksen. Karjaa kyllä olin kuljettamassa Salmivaarasta Joutsijärvelle, mutta se oli liian lyhyt matka, että olisin saanut tunnuksen.

Salmivaarasta sitten muutettiin Vallovaaraan. Ensin piti tehä tie ja sitten vasta pääsivät vallovaaralaiset rakentamaan. Sinnehän kulki vain kärrytie ennen Vallovaaran kämpälle, jossa asui vain työmiehijä. Muistan kun kaivonpaikan hain Kepanasta. Sitten tehtiin sauna ja navetta ja sitten päärakennus. Saunassa ensiksi työmiehet asu. Kurttilaiset teki navetan ja kursulaiset päärakennuksen. Me oltiin vain hanttimiehinä.

Sitten alko se ojan kaivo käsin, lapiolla kaivettiin. Minä se etupäässä olin siellä kaivamassa meiltä. Ei ollu rokulia, olin Kutrikkoon tekemässä tietäki. Junttilan Pekka haki miehijä uittoon, että otetaan urkko porukalla, vyörytyshommia. Piti jokeen saaha ne puut. Meitä oli siinä toistakymmentä miestä, jotka otti sen urkon. Siinä oli Matti ja Karkkolan miehijä ja Mustos-Olli ja -Heikki. Uitossa oltiin neljäki vuorokautta nukkumatta. Maltiojoelle vietiin heiniä, kun siellä oli hevosia töissä. Saatiin puut vetehen ja ammuttiin niitä pyreitä hajalle, niin minä hoksin että tuolla on iso hauki, se oli toistametriä pitkä. Kokille vietiin se ja kokki perkkasi ja teki sapuskaa. Hyvää oli. Veitsiluodon urakka se oli, ja Kemijoella. Uitossa käytiin Vallovaarasta, aina yksi mies jäi kotiin kylvöhommiin ja talvet oltiin savotassa Suoltijoella ja Maltiojoella ja Vapolleki ajettiin sitten koivuja Käsmän varressa.

Junat ei muuten kulkenu, jos ei ollu halkoja. Muistan häkäpönttöautonki, Mikkolan Auliksella oli semmonen.

Kuolajärvestä on jääny mieleen Myllyoja mukavana muistona, laskin siihen verkot ja sain tammakoita ja minähän perkkasin ne ja navetan uunin hiilloksella paistoin. Ne oli hyviä kaloja ja annoin- paistoin äitilleki. Hyvä hiillos oli, niin siinä paistuivat hyvin. Sinnehän Kuolajärvelle kotiin kaipauttaa aina, muistan joka kiven siinä kujalla Mustoseen ja sen koulun välinki muistan.

Anttilan Reetissä piti koulumatkalla käyvä lämmittelemässä, kun minulla paleli käsijä. Ei ne käsineet olleet aina kaksiset ja Kaija kuttu, että tulehan tänne lämmittelemään. Kymmenkunta sieltä meiltäki päin oli koulussa. Kun kävin siellä viimeksi Voiton ja olihan se Helga ja Eeva kans, löysin moottorin osan Alavaaran rannasta ja toin sen tänne Vallovaaraan, Lassille. Se on Lassilla vieläki tallessa ja sanoi hyvä, että toit sen. Voitolla oli moottorivene ja sillä kuljettiin siellä, Voitto oli meijän Erkin kans saman ikunen. Erkki ties kaatumisensa, kun lähti lomalta rintamalle, sanoi että hän ei palaa enää, se on niin huono paikka. Varotti minua: ”Älä vain sano isälle ja äitille!” Oli vaikijaa se lähtö, minä esitin, että lähtis käpykaartiin. Ei aikonut lähtijä ja ei kauon ehtiny olla, kun tuli osuma ja kuoli v.1942. Erkki aavisti lähtönsä ja minä en tohtinu sanoa äitille ja isälle. Sitten sanon myöhemmin, ja tuossa se nyt on.

Vanhemmat päivittelivät, että miksi en sanonut. Sanoin että sovittiin niin, että saatte nukuttua. Poliisi tuli, niin sen tiesi mitä se tarkottaa, kun sillä oli se mustalaitainen kirjekuori käessä. Tuli ilmottamaan, että Erkki on kaatunu.

Kairalan Tuoviahan sanottiin kans rohkijaksi mieheksi ja seki kaatu saksalais-sovassa v.1944. Siellä kaatu monta kuolajärviläistä poikaa.

Kuolajärvellä käytiin vielä sota-aikana heinänteossa isän kans ja saksalainen anto mulle viinipullon ja käski viijä isälle. Laimihan oli töissä siellä vankileirillä kokkina, se leiri oli Kuolajärvellä. Siellä oli venäläisijä vankija. Heinät sitten vietiin Salmivaaraan ja kahesti käytiin, kahtena kesänä ja toiset heinät jäi Venäläisille. Heiniä tehtiin vuosina 1942-1943, sinne omille pelloille piti saaha lupa.