Enni Kesälahden muistelmat

Olen Enni Kesälahti o.s Jussila ja Kurtilta lähtösin. Sieltähän on evakkoon lähtö äitin kertoman mukaan ollut äkäistä se lähtö. Itte olen ollu vasta vuojen vanha. Äiti oli ollu pyykillä pesämässä vaatteita, kun oli sotilas tullu ja sanonut äkkiä vaatteet päälle ja tielle. Äiti sano, että hän raanun ja kansallispuvun haki aitasta. Sitten juoksi, pani vaatteet ja minut sen raanun sisähän, ja rekehen. Kaija, vanhempi sisar, sille vaatteet ja sen oli ottanut ite sylihin. Siinä sitten oli välillä joku sotilas istunut raanun päälle, jossa minä olin. Oli kuullut, että siinä on vain raanukäärö ja sitten oli menty Kaakamoon. Olihan ne siellä välilläkin käyneet kahvilla, sitä en muista miten äiti kerto. Sitten oli joku sanonut, mikä tuolla lapsella on, kun silmät liikkuu päässä ja tutisee pää, niinku vanhalla ukolla sanotaan. Äiti oli sitten sanonut, että terve se oli kun kotua lähettiin. Siinä sitten oli joku sanonut, kun nähnyt oli, sehän sotilas istu päälle, kun luuli sitä raanukääröksi. Siinä loukkau niskat ja siellä oli sitten Kaakamossa ollu semmonen kätilö, joka oli sitten useampana päivänä käyny hieromassa ja sillä lailla se oli sitten parannu.

Äiti on kertonut, että talo laitettiin heti tuleen, kun lähettiin. Se on ollu sieltä niin äkkilähtö. Alviita vielä oli, kun Jussilan Eemelin talosta äiti oli lähteny, hytkynyt ja hyppinyt ihan hysteerisenä ja huutanu, älä polta heijän taloa.

Meijän väki on ollu Kaakamossa evakossa ja äiti sano, että sinne mentiin ensin Kaakamon koululle eli sinne keräyty kaikki ja sieltä sitten ohjattu taloihin. Minne ite kukin on joutunut. Sieltä sitten, kun on tultu pois, on oltu Pelekosenniemen Kiemunkivaarassa ja Pelekosenniemen kirkolla. Meijän porukka on ollu sitten Ullavalla ja Kesälahen porukka on ollu Kaustisilla evakossa. Kesälahen porukka on lähtenyt Kaustisille Kostamosta.

Kesälahen vanhaisäntä ja -emäntä ja mieheni Matti ovat kertoneet Kuolajärveltä lähöstä, että siellä sai vähän valmistautua, kun eelimmäisenä päivänä on tuotu sana. Aamulla pitää lähtiä ja pappahan oli ruvennut heti teurastamaan elukoita. Olivat paistaneet lihaa olivat saaneet evästä matkaan. On ne ottanut matkaanki elukoita, Laimi oli lähtenyt lehmien kans ja onko Mikkolan tyttöjen vai Mustosen tyttö ollu kaverina. En osaa sanoa minne asti ne on vieneet, mutta Laimihan ne muistaa. Laimi on ollu silloin yhdeksällätoista.

Isä ja miehet oli jo reservissä sillon. Isähän oli kirjoittanu kirjeen, mutta ne oli sensuroineet, ei äiti ollu saanu sitä. Isä oli kirjoittanu, että tule pois lasten kans sieltä rajan läheisyyvestä ja mennään sinne äitin omaan kotiin, mutta eihän äiti ollu saanu sitä viestiä. Äitin koti oli tuolla Tuutikylässä, Vuosnassa tai Hosijärven rannalla. Kun me lähettiin sieltä Kurtilta meillä oli vain kaksi lasta ja Jussilan Alviita.

Minä muistelen sitten me on lähetty Pelekosenniemeltä toisehen evakkoon. Senki minä muistan, kun eelimmäisenä päivänä sanottiin, että pitää lähtijä. Nehän jo pakkasivat, mutta kuitenki vielä seuraava yö siellä oltiin. Olokija levittivät pirtin lattialle ja siellä nukuttiin, ennenku päästiin Pelekosenniemeltä lähtemään. Sitten Kemijärveltä junahan ja se juna oli niin täynnä, siellä oli saksalaisia sotilahija, kun ne meitä lapsia nosteli sinne junahan. Juna oli sitten niin täynnä ja mehän nukuttiin sitten vängällä pitkin käytäviä ja meitä oli jo Kaija, minä, Anna-Liisa ja Marketta, ja Tuulaa äiti ootti. Viikon päästä sitte synty Tuula, kun Ullavalle mentiin. Se juna oli oikija juna millä mentiin, äiti vielä nosti Marketan nukkumaan sinne laukkuhyllylle, sinne ylähälle. Siinä ei kyllä ollu paljon liikkumavaraa.

Ullavalle mentiin semmoseen talohon. Siinä yksin vanhapiika omisti talon yksin, mutta ku sato vettä niin katto vuoti ja piti aina eri kohtaan siirtyä nukkumaan. Mutta se oli niin ystävällinen, että ku meitä oli monta lasta, se otti viereensä aina yhen nukkumaan. Sillä oli höyhenpatja, se on jääny minun mieleen. Siellä me ei oltu ku, oltiinko viikko vai, ja sitten siirryttiin Vanhalaan missä me oltiin evakossa. Oltiin jo Vanhalassa, kun Tuula syntyi. Siellä sitten kun alotin koulun, Iivarin Saara oli opettajana, oli sillon Rahikaisen Saara ja Iivarin Veikon kans menivät yhteen sitten. Sieltä Veikko löysi Saaran, Ullavalta. Siellä minä alotin koulun. Kaks luokkaa kävin koulua siellä.

Talon väki ei meinannu laskija meitä poiskaan, isälle sanovat, että he antaa tontin, tehkää talo tänne. Äiti teki talohon töitä kans, ihan heti kun mentihin sinne. Hyvät välit meillä oli talonväen kans, ei kyllä ollu mitään moittehija. Se oli maatalo missä oltiin. Oli karjaa ja siinä oli sitten ku Kuolajärvessäki, lähekkäin talot eli samassa pihassa jo toinen talo toiselle suunnalle. Siinä oli sitten niin ku vanhapoika ja vanhapiika, het hoitivat taloa. Minähän olin sillä kipparina, niillä oli kanoja ja tipuja ja munan anto aina, kun lähin kotihin illalla. Ihan mukavia muistoja on jääny kyllä, etteivät kyllä syrjineet lapsiakaan. Minun mielestä ja meillä ainakaan ei koulussakaan mitähän syrjintää ollu. Ei mitenkään poikennu toisista, vaikka oli evakko.

Minä en sitten tiijä olenko minä sitten ollu puhelijas vai mikä, ku minä aina siellä opettajan tykönä kävin vielä illalla, siellä Saaran tykönä. Minä muistan, ku se teki paperinukkeja ja niihin niitä vaatteita mulle ja sillä lailla. Paperista se niitä laitto, ihan hyvät muistot on jääny.

Siinä talossa, jossa me oltiin, ei ollu muita evakoita. Mutta siinä toisessa oli, jossa minä kävin ja sain munan, oli Korjalta Sipolan porukkaa.

Töissä se kyllä isä siellä kulki, mutta minun mieleen ei ole jäänu mitä se teki. Sen muistan, kun äiti oli aina pellollaki ja koppaki sillä oli pellonlaijalla ja äiti leikkasi peltoaki siellä. Sitoi lyhteitä ja laitto. Talon töitä teki ja autto siivouksessa ja kaikessa. En osaa sanoa maksettiinko vuokraa vai työlläkö korvattiin olo.

Vanhoista vaatteista tehtiin meilleki Kaijan kans läningit, minä muistan, eihän niitä ollu niitä pitkiä housuja sillon ja laskettiin mäkiä, niin päällimmäinen osa siitä vaatteesta kulu. Isän eno on menny aikoinaan Amerikkaan, niin sen muistan, ku sieltä tuli paketti, siinä tuli kaks läninkiä ja vieläki näen ne silmissäni. Ne oli oikein komijat, mutta ne oli isoja meille. Äiti sitten anto ne läningit siskolleen Inkerille. Läningit oli isokukkaisia ja toinen oli sinipohjainen ja toisessa oli mustaa ja valkijaa.

Ja sitten ne ensimmäiset appelsiinit, joka kerta tulee mieleen, ku minä appelsiinin kuorin, se hajuki kuinka se oli hyvä. Ullavalla söin ensimmäiset appelsiinit, en muista muita hedelmiä. En muista muuta niistä Ameriikan paketeista, kun leningit ja appelsiinit. Mutta kenkä puoli tuli nyt mieleen sieltä Ullavalta. Siellähän oli suutari ja teki Kaijalleki kengät, kesäkengät ja niihin reikäkuviot, olihan ne hienon näköset. Isä oli sotahommissa tehny meille tuohivirsut, tuohivirsuja pijettiin.

Sieltä Ullavalta muutettiin Kemijärven Vuostimoon, junalla tultiin ja äitillä oli meitä viis tyttöä ja äitihän teki sen poijan. Veli, Antero oli nimeltään ja kahen ja puolen kuun vanhana sairastu, ja tullessa piti meijän koko porukan jäähä junasta pois. Isä ja äiti vei sairaalaan sen poijan ja meijät jätti sinne asemalle. Se oli aika iso röykkiö sitä tavaraa, kun junasta kaikki otettiin pois, siihen asemahuoneen päähän. Siinä me toiset lapset oltiin, niin ohikulkijoita kulki ja sanovat, että ompa pienet lapset vartijana tavaroille. Me siinä ootettiin niin kauan, kun äiti ja isä tuli sairaalasta. Veli ei selvinnut, kaheksan tuntia vain oli elänyt ja sitten kuollu. Isä ja äiti sitten kävivät hakemassa myöhemmin veljen ja se on hauvattu Pelekosenniemelle.

Ensin mentiin Kiemunkivaaraan, meillä täti, Anni-täti, asui siellä ja siihen mentiin ensin. Sitten kun saimma Vuostimosta huoneen, mentiin Honkamaalle. Hyvät muistot on jäänny sieltäkin, on käyty jälkeenki siellä. Minä opettajalle sillonki kesällä hoijin kasvimaata, kun se meni kesälomalle. Muistan sitten kun karamellipussin, se oli harvinaista, siitä sitten sai. Toisinaan vein opettajalle maitoakin talosta. Erkin kummikin sitten oli se opettaja. Erkki synty siellä v.1947 ja opettaja pyysi, että panna hänet kummiksi. Helmi Lehtonen oli sen opettajan nimi ja sitten myöhemmin meni naimisiin Rytilahen kans. Toinen opettaja oli Vieno Nero. Kaksi opettajainen koulu oli ja sillon rakennettiin uus koulu. Isäki oli töissä siinä koululla, kun sitä rakennettiin.

Äiti oli ensiksi kun mentiin Vuostimoon ja siinä oli väliaikainen koulu, niin äiti oli siinä lämmittäjänä ja siivoojana. Minä muistan ne isot uunit, siinä oli niitä vanhoja rakennuksia, niin niihin meni kauhijan pitkät halot. Kelkalla vejettiin kaverina niitä halkoja. Vuostimossa oltiin vielä v.1949 ja Teuvoki synty siellä. Siinäki talossa, missä asuttiin, oli karjaa ja äitilläki oli oma lehmä. Kaijan kans kesällä talutettiin lehmää pitkin tienvartta, että sai syyvä lehmä ja meillä oli repussa voileipiä ja vissiin maitoa eväänä. Paimenessa oltiin, omaa lehmää me paimennettiin. Lumikki oli sen nimi, valkija väriltään ja Pohjois-Karjalan rotua. Talon lehmiä ei tarvinnu paimentaa.

Pahkakumpuun sitten sieltä muutettiin, Klemetin tilalle ja kävin koulua Pahkakummussaki. Sielläki oli kaks opettajaa Jussilan Martti ja joku Anneli se toinen oli, ei vain tule nyt mieleen sukunimi. Pahkakummussa oli paljon oppilaita. Kaupoista sai jo tavaraa, meillä oli semmonen parakki siinä ja Osuuskauppa oli siinä vieressä. Siinäki minä olin kesällä lapsen piikana. Joskus jopa iltasella, nehän saatto tulla illallaki ostamaan, menin antamaan niille kaupasta tavaraaki. Mustakankaan Eino ja Maija siinä oli kauppijaina. Osuusliike siellä oli kans.

Ahmavaaraan muutettiin v.1953. Ahmavaarasta isä sai rintamamiestilan ja sinne rakennettiin. Lehmät meillä oli mukana, kun tultiin Ahmavaaraan ja hevonen. Korpiahan se Ahmavaara oli, mutta kaikilla oli kauhia into saaha oma koti, se oli mieluista. Siellä kaikki rakensivat yhtäaikaa, kun ne tilat luovutettiin. Isä tuli Ahmavaaraan ja minä jo jatkokoulun kerkesin käyvä, niin minä olin heti mukana alusta alkaen. Yhessä kaajettiin rakennuspuutki, minä olen justeerin päässä sahannu ja kaatannu puita. Miesten töihin jouvuin, kun meillä ei ollut sen ikäsiä poikija. Toiset tuli vasta sitten, kun talo oli valmis. Rahkolan Kaisa sitten kevät jo oli, niin se hännällään vejätti kasaan ne puut, ne ei niin kovin kaukana olleet ja sitten sahattiin rakennuspuut. Leinos-Matti oli se sahuri. Ensiksi kuljettiin Rahkolasta ja sitten rakennettiin sauna, jossa asuttiin rakennusvaiheen aikana. Rahkolan väki on tullu aikasemmin, kun niillä on asutustila. Ensi alkuun oli, ettei sinne tietäkään aurattu. Kalliaiseen oli viisi kilometriä ja siellä kävi posti-auto ja sieltä sitten käveltiin. Viikonlopuksi mentiin Pahkakumpuun, niin Kalliaisesta käveltiin. Kalliaisessa Linda hoiti postia ja siinä posti-auto käänsi.
Kauppahan oli kaukana. Ahmavaarasta on Vallovaaraan 10 kilometriä. Potkurilla ja hevosella käytiin kaupassa Mattilanmäessä eli Vallovaarassa. Koulussa kävijät oli asuntolassa viikot Vallovaarassa ja lopulta Kalliaisen Huugo kuljetti taksilla kotua. Huukolla oli jo taksi v.1957, kun meijän Erkki synty ja Kaija lähti hakemaan potkurilla taksia, miehet oli savotassa.Erkki on syntyny v.1957.

Vihille kun lähin se oli kevät toukokuun 13 päivä 1956 ja eihän sieltä Ahmavaarasta päässyt, piti hyvinki olla kumisaappaat jalassa, kun vesi meni yli tien. Tulin Rahkolaan ja panin pikkukengät jalkahan ja ootin taksia. Matti oli taksin varannu, että tuleepi. Isä ja äiti oli kans, ne meni äitienpäiville koululle, ne tuli siinä samassa kyytissä. Luusuvan Mauno oli taksina ja Mauno oli justiin sillon sairastunut ja ei oikein osannu puhua vielä. Oli ollu sen Maunon pojan puhe tulla, mutta ei ollu vielä tullutkaan, niin Mauno oli lähtenyt itte ajamahan. Mennään, niin se vain ohi ajoi Kesälahesta! Minä Maunolle sanoin; enhän minä yksin lähe vihille ja Matti huiskutti kamarin päässä, nyt ohi menee. Eihän niitä sillon monta autoa liikkunu. Sitten Mauno käytti meijät, pappilassa vihittiin ja sitten jäin Kesälahteen. Minä kun sillon ennen Matille sanoin, että minä en tule ennen ku on vihillä käyty. Minä jäin heti ja pyykit ootti livossa. Monta saavia oli ja seuraavana päivänä alako se pyykkääminen. Ei ollu mitään häämatkoja sillon.

Enni ja Matti Kesälahti hääreissulla

Kesälahessa oli tyttäristä Laimi sillon mummilla apuna. Laimi kyllä asui jo Salmivaarassa, mutta oli apuna, kun mummi jo sairasti. Miehijä oli, kun ne oli tullehet vasta savotasta kevähällä. Neljä miestä oli ja niitä oli niitä lanelli alusvaatteita mistä jyrrätä. Laimin kans alettiin pyykille sitten ja pyykkilauvalla jyrättiin ja paassa keitettiin. Mäntysoopaa oli ja ruskijaa saippuaa. Kaivo oli ja siitä vintattiin vesi ja ränniä pitkin meni vesi pataan. Navettatyot alko kans heti, mummi ei paljon enää ollu navetassa ku oli sairas, pappa enimmäkseen oli kaverina.

Nuorena minä olen lähteny Ahmavaarasta, enhän minä ollu ku 17-vuotias, kun tulin Kesälahteen minijäksi. Eija meillä on vanhin v.1956 syntynyt eli tänä vuonna täyttää jo 50-vuotta. Tuo aika on menny niin äkkiä. 11-vuotta olin Kesälahessa minijänä. Siinä Kesälahessa oli meitä jo sillon 13 henkiä ja sitten tehtiin oma talo Matin kans. Veli-Matti on sitten ainuva, joka on syntynyt omassa kodissa Kepanassa. Kesälahessa asui Ilmari ja Kaija ja niillä oli jo kaks lasta ja Kalle oli kans kotona. Kesälahen viereen rakennettiin talo ja meillä oli jo lapsia sillon viisi, kun muutettiin Kepanaan.