Elsa Tarkka ja Marja Malm muistelevat

Vallovaaran naapurukset Elsa Tarkka (os. Karkkola) ja Marja Malm (os. Mikkola) muistelevat lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Elsa on Emmi ja Uula Karkkolan tytär ja Marja Aili (os. Helppi) ja Maunu Mikkolan tytär. Vaikka he itse ovat jo sota-ajan jälkeen syntyneitä, Kuolajärven kylän muisto on ollut heidän lapsuudessaan ja vieläkin hyvin läheinen asia. Kotona puhe karkasi aina sinne, menetettyyn paikkaan.

Elsa: Vanhemmat kaipasivat ennen kaikkea sitä kalaisaa Kuolajärveä ja kertoivat lapsuudestaan heinäntekoajasta, kaukana oltiin kotoa. Heinäntekopaikalle oli esim. piimät vietävä talvella. Kaipasivat sinne, kaipaus ennen kaikkea ja siitä ei sen vuoksi, niin paljon sitten puhuttukaan. Muistan pienenä lapsena, kun karkkolalaiset kokoontuivat taloihin, joko meille tai mentiin naapuriin Vallovaarassa. Aina jutut menivät Kuolajärvelle. Lapsuutta ja nuoruutta ne muistelivat ja se kalanpyynti oli aina puheenaihe. Varmaankin se oli arka-aihe puhua, kun niistä maisemista on pitänyt luopua ja tulla tänne kivikkokankaalle. Sen käsittää nyt paremmin vielä, minkälaiset tunteet niillä on voineet olla, kun itse on käynyt siellä katsomassa maisemia. Ensimmäisiä muistoja lapsuudesta Vallovaarassa: Piilosilla juostiin serkkupoikien kanssa. Kavereina oli serkkuja Tuula. Pentti, Jaska, Kalle, Matti ja Esko ja sitten oli Karkkolan Heinon pojat Timo ja Heikki mukana.

Marja: Puk-sotaa oltiin, puisilla pistooleilla, nurkan takaa osoitettiin ja sanottiin esim. ”puk”. Elsa tai kuka nyt sattui nurkan takaa kurkistamaan. Sitten leikittiin kauppaa ja tehtiin kävyistä lehmiä. Meillä oli kahvi- ja sokeripakettia siinä myytävänä. Leilakin kävi Liisa-tädin kanssa meillä leikkimässä. Kahvipakoissa oli Joonaksen kuvia ja auton kuvia ja niitä kerättiin, Osuuskaupasta sitä kahvia ostettiin. Kahvi oli papuina. Äidillä oli kahvimylly jalkain välissä, jolla kahvia jauhoi. Joonaksen kuvia sitten vaihdettiin keskenään. Mustaa purkkaa lakritsin makuista, ostettiin Osuusliikkeestä ja sekös oli hyvää. Sitä samaa sai kauan purra ja se maistui kauan hyvältä. Ei sitä heti nakattu purukumia pois, se laitettiin syöntiajaksi ikkunapieleen odottamaan. Pihkaakin purtiin, se oli purukumina. Pihka oli myös lääkettä. Jos oli kesällä esim. märkivä haava, niin pihkaa siihen käytettiin. Rakennuksilta haettiin pikiä ja sitäkin purtiin ja muurahaismättäässä käytettiin puolukanvarpua ja nuoltiin. Sitten Osuusliikkeestä sai vaaleanpunaista tyynynmallista purukumia, joka oli myös hyvää. Karamellit kun tulivat, ne oli Erikiva -nimiset ja sitten oli ”uskovaisten pastillit”, valkeat ja soikeat. Ei kai sitä karamellejä saatu useasti, jouluna ja juhannuksena, eipä juuri muulloin. Omenoita ja appelsiinia saatiin jouluna. Ei niitä ollut Vallovaaran kaupoissa saatavanakaan muulloin kuin jouluna, silloin kun olimme aivan lapsia.

Elsa: Muistan ne appelsiinit, kun isä oli savotassa ja kun tuli sieltä se monesti toi niitä tuliaiseksi.

Elsa: Kesätöistä tulee ensimmäisen mieleen heinänteko. Yksi vuosi oltiin oltu koulussa, niin ensimmäinen heinätyö oli ojanvarsien haravointi. Tämä oli Karkkolassa yleinen tapa. Se oli kaikilla, kun yhden vuoden olin ollut koulussa, niin alkoi se haravointi ja se oli katkeraa touhua, kun sarat oli pitkiä, yli puoli kilometriä. Sitten oli se hillojen keräys ja marjastus. Äiti keräsi metsästä kaikki puun oksat ja minun piti olla kaverina ja lehtiä riipimässä lehmille. Ne oli niitä kesähommia. Muistan että olin siellä oksamettässä ihan pienestä alkaen. Meillä oli lehmiä ja hevonen ja oli meillä lampaitakin, sikoja meillä ei ollut. Joilla oli sikoja, niille joutui repimään horsmia. Heinäntekoaikana kun satoi ja olisi makeasti vielä nukuttanut, piti vielä aikaisemmin lähteä hillametsään, kuin heinäpellolle. Aamunavetan jälkeen lähettiin hillaan, eikä tullut mieleenkään kieltäytyä, eikä se olisi auttanutkaan.

Marja: Mikkolassa oli hillasuo lähellä peltoja ja silloin, kun olimme vielä lapsia, meidän piti olla hillankeruussa keskenään, kun muut oli pellolla. Hillat laitettiin viiden litran lasipurkkiin ja tiiviskansi päälle ja vietiin kellariin säilöön. Oli tietenkin pienempiäkin purkkeja, kahden ja kolmen litran. Sitten tuli joskus 60 -luvulla Atamon -niminen vaha, joka laitettiin hillojen päälle ennen kantta. Käytettiin sitä Atamonia mehupullojenki päällä ja kellarissa tietenki säilytettiin. Puolukat survottiin ja laitettiin vanerista tehtyyn puolikkoon. Mikkolaan rakennettiin navetta joskus 50 -luvun alussa, joka on jäänyt rakennusajalta mieleen. Muistan sen hyvin, kun astuin naulalautaan ja naula tuli läpi jalasta. Ei sitä lääkäriin lähetty vaan naula otettiin pois ja ruisleipää ja pihkaa purivat ja seos laitettiin siihen haavan päälle ja annettiin olla, niin se siitä parani.

Elsa: Karkkolassa rakennettiin ja tehtiin tiiliä. Se on minun ensimmäinen muistikuva. Me ollaan muutettu Karkkolaan v.1951. Ensiksi rakennettiin Kuuken paikka ja siinä asuimme kaikki. Me asuimme vintissä, siinä oli kaksi huonetta. Kuuke ja Anni asuivat alhaalla, Arvo asui jossakin vaiheessa toisessa kamarissa. Seuraavaksi tehtiin Valtterin paikka. Valtterin porukan asumista minä en muista Kuukessa, mutta siihen ne kaikki on tulleet ensiksi v.1948 pikkupuolelle.

Elsa: Pyhäkoulussa kävin, Emmi Karkkola eli äitini piti sitä pyhäkoulua. Sunnuntaisin oli aina se pyhäkoulu.

Marja: Pyhäkoulu oli Kiertotielläkin ja se sunnuntai oli pyhä. Silloin laitettiin pyhävaatteet ja muutenkin pyhitettiin se sunnuntai, tehtiin vain ihan välttämättömät työt, kuten navettatyöt.

Marja: Sain nukkua vieraskamarissa edellisen yön kun lähdin kouluun eli ensimmäiselle luokalle Vallovaaran kansakouluun. Minulla oli punainen mekko ja mustat kiiltonahkakengät, kun lähdin kouluun ja Aarno minut saatteli ja enkä uskaltanut koulussa puhua mitään.

Elsa: Minä menin kouluun Karkkolan Timon pyörän kyytissä, Timo on minua pari vuotta vanhempi. Mustavalkoinen pepitaruutuinen takki päällä ja vettä satoi. Minulla oli hirveä huoli siitä, ettei vain Aapinen kastuisi. Ensimmäisenä päivänä jo saimme Aapiset. Ensimmäisellä luokalla minulla oli opettajana Taimi Veteläinen ja minä en ollut maanhiljaisempia silloinkaan. Minua kyllä komennettiin, että tunnilla pitäisi olla hiljaa. Muistan kun kuusijuhlat oli tulossa ja minä kun olin puhelias, niin opettaja huomasi, kas tämähän laitetaan esittämään runo. Muistan sen runon aina. Kädet piti laittaa eteen ja se runo alkoi sanoilla ”Rakas Jeesus rukoilemme tule joulu vieraaksemme”. Sitten tuli kuusijuhlapäivä ja yläluokkalaisten kuoro oli taustalla ja lauloi Hoosiannan. Minun piti mennä kuoron eteen esittämään sitä runoa ja kun pääsin vähän matkaa sitä runoa eteenpäin, niin huomasin äidin penkissä. Minulla pääsi itku ja runon lausuminen loppu siihen. Tämä on ensimmäisen luokan muistoja. Kävelemällä kuljimme koulumatkan ja talvella suksilla. Sitten jos joku oli kaupassa käymässä hevosella, päästiin kyytiin mikä mihinkin sopi rekeen ja oltiin reen jalaksien päälläkin. Salmelan Jaffet kulki kaupassa usein hevosella, niin siihen kyytiin päästiin useasti. Meitä oli kolme saman ikäistä Karkkolasta ja paljon koululaisia. Sitä roikuttiin mihin sattui sijan reessä saamaan. Koulu kun loppui, alkoi loma. Alettiin laittaa kasvimaata, kylvettiin porkkanaa ja laitettiin perunoita maahan. Sitten oli se suursiivous ja talvipyykin pesu. Talvivaatteet pyykättiin ja pestiin navetasta lähtien, tallit ja kalkittiin seinät, kaikki käännettiin ylösalaisin. Työt tehtiin aina Juhannukseen mennessä, Juhannuksesta heinäntekoon oli vähän niin kuin väliaikaa. Piti kuitenkin lehtiä riipiä lehmille. Vastat tehtiin edellisenä päivänä kuin heinänteko alkoi. Se heinänteko alkoi siinä kahennenkymmenen päivän paikkeilla heinäkuuta. Maitotilipäivä oli kahdeskymmenes päivä joka kuukausi. Heinäntekoon vietiin piimäpääläri ojaan kylmään. Keitettiin nokipannukahvit siinä yhdentoista maissa. Syötiin sitä piimää ja voileipää sitten tuossa kahden maissa. Juotiin vielä kahvitkin. Astiat pestiin sarkaojassa ja laitettiin pyyheliinanmutkaan ja vietiin latoon odottamaan seuraavaa syöntiä. Ei ole ihme jos on kaipauttanut järvimaisemiin, kun sarkaojassa piti pestä astiatkin. Meille se oli aivan tavallista elämää. Kaikki eli samalla lailla ja me ei oltu totuttu toisenlaiseen elämiseen, kuten meidän vanhemmat. Lapsuus oli huoletonta aikaa. Illalla sitten keitettiin uusia pottuja ja oli kaloja ja lihaa, joka oli säilötty umpiopurkkeihin. Meillä oli saroille matkaa noin kaksi kilometriä.

Elsa: Pyhäaamun ruoka oli yleensä maitovelli joko riisivelli tai syksyllä naurisvelli ja ohrarieska. Arkiaamuisin syötiin jotakin puuroa, kaurapuuroa, mannapuuroa, ohrapuuroa. Jos oli lehmä poikinut, silloin oli juustokeittoa. Leipää ja suolamuikkuja, eipä niitä makkaroita juuri ollut, juustoa sitten sai kun alettiin laittaa meijeriin maitoa. Sitten päivällä oli punasriekaa johon laitettiin poronkuuta ja ruisjauhoja. Punasriekan kanssa oli aina pottuvoi. Talvella varsinkin oli sitä liharuokaa, lihakeittoa ja kaikkia lihasta tehtyä, kun syksyllä aina teurastettiin vasikoita, kesän yli elätettyjä. Sitten oli sitä pottua ja kalaa. Jääsilakoita ostettiin kaupasta kilon paketeissa, ei ne kaiketi kaksisia olleet, mutta syötiin kumminkin, kun muuta ei annettu tai ei ollut. Jouluruoka oli yleensä riisipuuro ja siihen keitettiin rusina- tai sekahedelmäsoppa. Kyllä meillä lihaakin oli, uunissa paistettua. Jouluun kuitenkin panostettiin. Jouluruuat olivat parempia kuin normaalit arkiruuat. Joulutortut ja Hannatädinkakut olivat. Lampaat vietiin kesälaitumelle Jaurun taakse, Jaurujärven ja Jaurujoen yhtymäkohtaan salmeen. Ne oli siellä kesän ja syksyllä haettiin pois. Hevoset Karkkolasta vietiin kanssa toukotöiden jälkeen laitumelle kesäksi, jonnekin Vittikko-Varvikkoon, sanottiinko sitä Keminniemeksi. Hevoset haettiin sitten pois, kun heinänteko alkoi.

Elsa: Vaatteet yleensä tehtiin itse. Ei silloin kun me olimme lapsia ostettu valmiina. Äidin täti oli Amerikassa, niin sieltä lähetettiin ja minulla oli paljon niitä Amerikasta tuotuja vaatteita. Mekkoja ne olivat etupäässä, ei ne talvivaatteita olleet. Vaatteisiin tehtiin aina kasvuvara, seuraavana kesänä kummasti jatkettiin hameen helmaa, jos lyhyeksi kävi entinen pituus. Oli niissä kengissäkin kasvunvara. Sitten kun kouluun meni, kevätjuhlaan piti olla uusi mekko tai äitienpäiville se jo tehtiin. Kuusijuhlaa varten tehtiin talvinen mekko. Kuusijuhla oli hyvin tärkeä. Koko syksy ohjelmia harjoiteltiin. Äitienpäivä ja Joulujuhla olivat tärkeitä ja silloin oli väkeä. Luokka oli täynnä porukkaa.

Elsa: Kuusijuhlasta muistan: en ollut vielä koulussa vai olisinko ollut ensimmäisellä luokalla ja uskoin vielä täysin joulupukkiin. Kun se pukki sitten tuli, Karkkolan Pentti sanoi, ettei tuo mikään oikea ole, tuo on Mikkolan Maunu. Sitten minä tarkemmin kattoin, niin kyllä se Maunu oli ja sekös oli minulle suuri pettymys. Muistan aina sen, että Pentti vei minulta sen ilon, ettei joulupukkia ole olemassakaan. Kuusijuhla oli aina illalla. Sinne mentiin potkurilla, kävellen tai sitten hevosella.

Marja: Juhannus oli suuri juhla, silloin oli kakkuja ja kaikkia tarjolla. Joulupäivänä ei saanut mennä mihinkään. Ei etes naapuriin päästetty ja kyllä se poltteli, kun ei päässyt kattomaan, mitä niille toisille on joulupukki tuonut. Tapanina sitten sai lähtiä. Joulu oli juhla joka pyhitettiin. Puheluitakaan ei välitetty muita kuin hätäpuhelut. Pääsiäinen oli kanssa iso juhla, mämmi tehtiin kotona ja oli kananmunia, isompana sitten ne munat maalattiin. Sitten kouluaikana oli jo pajunoksat kukkamaljakossa.

Elsa: Sitten syksyllä oli se elonpuinti jota sanottiin ryskäksi. Karkkolaiset kaikki oli mukana, talo talolta mentiin. Se oli lapsista yhtä juhlaa, kun pääsi naapuriin syömään. Se oli lapsena parasta se. Kun oltiin jo isompia, niin kerättiin jo tähkiä mitä jäi maahan. Ei me kovin vanhoja oltu kun työn laijassa piti olla kiinni. Jyvät sitten levitettiin pirtin lattialle kuivumaan, ei ollut kuivaamoita silloin. Pieni kuja vain oli pirtin lattialla, että päivän välttämättömät työt pysty tekemään. Jyviä sitten heiluteltiin ja puisteltiin, että ne pääsi kuivaamaan. Sitten kun ne oli kuivat, hyvin tarkkaan kerättiin säkkeihin ja vietiin Salmivaaraan myllyyn. Ohrajauhoista leivottiin rieskaa ja keitettiin ohrapuuroa. Kauraa oli kanssa kylvössä, mutta se niitettiin viikatteella ja syötettiin elukoille lehmille ja hevosille, kauraa ei puitu.

Marja: Vallovaaran lavalla pidettiin kesäjuhlia ja isäntä- ja emäntäpäiviä. Siellä oli ensiksi ohjelmaa ja ohjelman jälkeen tanssit. Siellä sai isän ja äidin kanssa käydä, mutta ohjelman jälkeen piti lähteä kotiin. Tansseihin sai lähteä vasta rippikoulun jälkeen. Rippikoulu piti käydä ensin, eikä sitä joka viikko päässyt, eikä joka toinenkaan.

Elsa: Muistan kerran kun jäin sinne tanssien aikana. Isä tuli hakemaan, mielessäni ajattelin, että pöljä. Isä sanoi nyt lähettiin kotiin, kun tanssimaan et lähde vaikka kuinka pokkasin. Tämä oli ennen sitä rippikoulua. Käytiin me elokuvissa, lavalla näytettiin elokuvia. Oli siellä Vallovaaran lavan kentällä pesäpallo-otteluja, eri kylien välisiä ja niitä käytiin katsomassa. Uintikilpailuja kans oli.